Ensimmäiset viikot täällä ja muualla

01.01. Seikkailu alkaa! Juna lähti aamulla kohti Helsinkiä. Helsingistä lensimme Dubliniin, jossa yövyimme yhden yön. Päivä oli hyvä.

02.01. Aamulla kerkesimme syödä aamiaista ja seikkailla kaupungilla. Klo: 14.50 sanoimme heipat Dublinille. Liverpoolissa otimme taksin alle ja lähdimme kohti uutta kotiamme. Taksikuski oli kiva ja saimme esimakua liverpoolilaisesta ystävällisyydestä. Perille selvittiin hengissä ja liian ajoissa. Seisoskelimme sitten vesisateessa odotellen isännöitsijää. Kun talo oli esitelty ja avaimet taskussa lähdimme takaisin maailmanlopun vesisateeseen ostamaan petivaatteita. Se oli ihana ja hauska reissu, josta emme halua kertoa enempää, ettei teitä siellä Suomen pakkasissa harmita meidän onnemme.

03.01. Koska kotimme on aivan uusi, puuttuu sieltä muutama tarvittava esine, kuten aterimet. Näitä tarvittavia lähdimme metsästämään IKEAsta, jonne pääsimme kätevästi bussilla, sitten junalla ja jälleen bussilla. IKEAssa kaikki oli kuin Suomessa. Söimme pahimpaan koti-ikävään lihapullia.

04.-07.01. Loppuviikon olimme ihan turistina. Tunnelmaan päästäksemme päätimme suunnata aivan ensimmäiseksi Kansainväliseen orjuusmuseoon (joka sijaitsee The Albert Dock -nimisellä alueella). Samalla reissulla meidät yllätti lähes tornadon tasoinen tuuli, jota jouduimme pakenemaan Liverpool One shoppailualueelle. Olemme vielä niin tottuneita köyhään opiskelijaelämään, että emme osanneet ostaa yhtään mitään. Mukaan tarttui kuitenkin ilmainen näyte Dior-meikkivoidetta. Olemme myös vierailleet asuinpaikkamme viereisissä puistoissa, sekä maistelleet italialaista ja thaimaalaista ruokaa. 

08.-12.01. Harjoittelu alkaa! Suoritamme syventävän harjoittelumme Young Person´s Advisory Service (YPAS)-nimisessä paikassa. YPAS tarjoaa 5-25-vuotialle ja heidän perheilleen terapiapalveluita sekä ryhmätoimintaa. YPAS pyrkii ennaltaehkäisemään mielenterveyden häiriöitä seuraamalla ja puuttumalla mahdollisiin riskeihin mahdollisimman varhain. Ensimmäisellä harjoitteluviikolla olemme tutustuneet muihin työntekijöihin sekä YPASin kolmeen toimipisteeseen ja niissä tehtävään työhön.

Viikolla vierailimme myös elokuvissa, jottei elämä kävisi pelkästään työnteoksi. Saliin päästyämme vietimme ensimmäiset puoli tuntia nauttien erilaisista mainoksista ja trailereista. 

13.-14.01. Viikonloppuna nautimme jälleen elämästä. Olimme etukäteen varanneet pöydän Tea Parlour -nimisestä teehuoneesta, jossa pääsimme nauttimaan perinteisestä englantilaisesta iltapäiväteestä. Teehen kuului erilaisia voileipiä, skonsseja hillon ja kerman kera sekä muita makeita leivonnaisia. Sitä ennen sivistimme itseämme muumioilla ja dinosauruksilla, joita löysimme World Museumista. Tänä viikonloppuna myös hyvästelimme köyhän opiskelijaelämän ja uskaltauduimme ostamaan yhden vaatekappaleen per nenä. Illalla nautimme drinkkejä espanjalaisessa ravintolassa.

Sunnuntaina olimme jo käsitelleet tornadon aiheuttamia traumojamme kylliksi ja uskaltauduimme takaisin Albert Docseille. Siellä tutustuimme tällä kertaa moderniin taiteeseen sekä Liverpoolin omaan historiaan Museum of Liverpoolissa. Lopuksi maistelimme tapaksia kuubalaisessa ravintolassa. 

15.-17.01. Oikea työ alkaa! Tällä viikolla olemme päässeet mukaan jo kolmeen eri ryhmään. Ensimmäinen ryhmä, SKY, koostui kahdesta nuoresta. Molemmat nuoret olivat yli 16-vuotiaita ja heidän kanssaan aika kului jutellessa ja pelatessa biljardia. 

Toinen ryhmä, THRIVE, koostui 11-16 -vuotiaista nuorista. Ryhmällä riitti energiaa ja ääntä koko kahdeksi tunniksi. Ryhmä on haastava, sillä osa ryhmäläisistä yrittää todistaa aikuisuuttaan hyvin väärillä tavoilla, kuten kiusaamalla toisia, huorittelemalla ja muulla häiritsevällä käytöksellä. Kuitenkin ryhmä osallistui Pictionaryn pelaamiseen keskittyen. Ryhmäläiset myös ottivat meidät mukaan, kun esitimme kysymyksiä tai pyysimme päästä mukaan peleihin. Ryhmän ohjaajat kertoivat meille, että ryhmäläiset ovat tyypillisiä brittinuoria, joita kiinnostaa vain jalkapallo, ehkä sitä kautta onnistumme löytämään heihin syvemmän yhteyden. 

Kolmas ryhmä, SMARTYS, koostuu 5-10 vuotiaista lapsista. Tälläkin ryhmällä riitti energiaa ja ääntä kaikelle Suomen kansalle. He ottivat meidät vastaan todella hyvin ja olivat todella kiinnostuneita Suomesta. Ikävä kyllä emme osanneet vastata heitä miellyttävällä tavalla, kuinka kaukana Joensuu on Venäjän rajasta tai minkä nimisillä lentokoneilla lensimme Liverpooliin. Heidän kanssaan askartelimme hienoja kruunuja ja pääsimme pelaamaan englantilaisia leikkejä. Ryhmän jälkeen jäimme kummastelemaan sitä, kuinka askarrelluista kruunuista valittiin kaikkein paras. Parhaaksi valittu myös palkittiin. Tällainen kilpailuasetelma tuntui meistä oudolta.