#BeastFromTheEast

3.-4.3.

Maaliskuun alussa Englantiin iski hirvittävä Beast from the East. Tämän huomasi siitä, että täällä oli vähän lunta ja pakkasta, sekä siitä, että media oli pakokauhun vallassa. "Huonon" sään takia lähes kaikki tapahtumat oli peruttu (myös Vintage Kilo Sale, johon olisimme olleet menossa), junat sekä bussit myöhästelivät ja ihmiset linnoittautuivat koteihinsa. Siksi jouduimme pysyttelemään viikonlopun Liverpoolissa, kun ei muuallekaan oikein päässyt. 

Ensin suuntasimme Walker Art Galleryyn ihastelemaan taidetta, jota olikin puuduttavan paljon tarjolla. 

Taidetta ihasteltuamme siirryimme hieman erilaisiin tunnelmiin Liverpool War Museumissa. Toisen maailmansodan aikainen Western Approaches -komentokeskus oli entisöity yleisön nähtäväksi juuri sellaisena kuin se oli ollut. Siellä sai myös leikkiä vanhoilla puhelimilla, kirjoituskoneilla ja pukea sota-aikaisia vaatteita päälleen. Viihdyimme siis hyvin. 

Museoissa kierrellessä tulee nälkä, joten suuntasimme syömään Baltic Market -nimiseen ruokahalliin, jossa on monia pieniä katuruokatyyppisiä kojuja, baaritiski ja tanssilattia. Kiviuunipitsaa voimme tuosta paikasta ehdottomasti suositella. 

Sunnuntain vietimme vähän rennommissa merkeissä, ja pysyttelimme kotona. Olimme luvanneet tehdä viimeiselle työviikolle karjalanpiirakoita, jotta työkaverit saavat maistaa jotain suomalaista. Tarvikkeita piirakoihin saimmekin sitten metsästää koko edellisen viikon, mutta sunnuntaihin mennessä tarvikkeet olivat kasassa, ja aloimme leivontahommiin Marttojen ohjeilla. Hyvillä ohjeilla tulee varmaan aina hyvät piirakat, sillä yllätyimme, miten hyvin ja nopeasti leipominen sujui. 

Illalla päätimme palkita itsemme ahkerasta leipomisesta Tulikärpästen hauta -elokuvalla, jonka kävimme katsomassa jossakin paikallisessa hipsterielokuvateatterissa, jossa olisi voinut naukkailla viiniä elokuvan seurana. 

5.-9.3.

Ihan yllättäen ja aivan liian äkkiä olikin jo meidän viimeinen harkkaviikko. Maanantai oli vielä aika normaali päivä, mutta jo tiistaina alkoivat jäähyväisrituaalit. Tiistaina söimme yhteistä lounasta koko työpaikan kanssa. Me tarjosimme omia karjalanpiirakoitamme ja he tarjosivat meille perinteisen Shippy-aterian eli kiinalaista ruokaa, currya ja ranskalaisiaperunoita. Karjalanpiirakat saivat ihan hyvän vastaanoton. Moni yllättyi siitä, miten hyviä ne olivat, vaikkeivat aluksi uskoneet pystyvänsä syömään palaa enempää. Lounaalta suuntasimme kohti viimeistä GYRO-ryhmätapaamista, jossa meitä myös hyvästeltiin. Saimme kakkua, kortit ja paljon, paljon kiitoksia työpanoksestamme. 

Torstaina saimme kokea kulttuurishokin, kun aamulla oli yllättäen taas lunta maassa, ja töihin bussilla pääseminen osoittautui äärimmäisen hankalaksi. Saimme odottaa puoli tuntia ennen kuin yhtään bussia tuli, ja olimme huolissamme, että myöhästymme töistä. 

Töihin selvittyämme saimme kuulla, ettei työpaikka ole vielä edes auki, sillä kaikki ovat lumen takia myöhässä tai eivät tule ollenkaan. Näin suomalaisena huvitti, ettei töihin tarvitsisi mennä, jos maassa on vähän lunta. 

Illalla meillä oli viimeinen THRIVE-ryhmä. Tämän ryhmän kanssa olimme olleet eniten harjoittelun aikana tekemisissä, joten tämän ryhmän jäähyväiset olivat varmasti meille molemmille vaikeimmat. Ennen jäähyväisiä kuitenkin haastoimme ryhmän aarteenmetsästykseen, jossa oli palkintona karkkia. Tämän jälkeen vielä jutustelimme kaikkien kanssa ja pelasimme viimeisen sählymatsin. Yksi ryhmäläinen kertoi meille haluavansa matkustaa joskus Suomeen. Hän haluaa sinne, jotta voi uida avannossa kuin Duudsonit. Lopuksi söimme yhdessä meidän itse ostamaa kakkua, ja nuoret hyvästelivät meidät. Osa ei kehdannut myöntää, että heille tulee ikävä, mutta muutamat coolit, nuoret miehet kättelivät meitä lähtiessään ja toivoivat, että tulemme joskus takaisin.

Perjantaina koitti virallinen viimeinen päivämme harjoittelussa. Aamupäivä sujui kuin mikä tahansa perjantai, mutta iltapäivän SKY-ryhmässä meitä muistettiin lahjoilla ja korteilla. Saimme Liverpool FC:n huivit, sillä Sallan nimi muistutti nuorten mielestä Mo Salah -jalkapalloilijan nimeä, joten täytyihän meidän saada joku jalkapallomuisto muistuttamaan meitä nuorista. 

Myös me annoimme lahjoja. Olimme tuunanneet jäähyväiskortin koko South Hubin väelle ja kasanneet kanssamme ryhmiä ohjanneille ihmisille selviytymispakkauksen. Selviytymispakkaus tuli selvästi tarpeeseen, sillä se herätti paljon hilpeyttä ja kiittelyä. Ryhmän jälkeen halasimme vielä ryhmänohjaajia, lupasimme viestitellä sähköpostilla heille ja ryhmien nuorille ja kävelimme viimeisen kerran pois South Hubista.