See it, say it, sort it.

16.-18.02.

Ellaa koeteltiin perjantaina harkkaohjaajamme saatua selville, että hän on salaillut syntymäpäiväänsä. Ellan merkkipäivää juhlistettiin yllättämällä juhlakalu kakulla ja laululla, sankarin suureksi iloksi. Illalla tansahtelimme Liverpoolin yöhön.

Lauantaina heräsimme molemmat reippaina aurinkoiseen aamuun. Tästä reippaudesta selvittyämme, lähdimme seikkailemaan pahamaineisen joen toiselle puolelle, sillä huhujen mukaan sieltä saattaisi löytyä kauniita rantoja. Ja niitähän siellä oli! Vierailimme New Brightonissa ja sen jälkeen West Kirbyssä. Brittisäälle epätyypilliseen tapaan, aurinko päätti pysyä taivaalla koko päivän, joten maisemat olivat satumaiset. 

Kiinalaisen uuden vuoden kunniaksi ripustetut lyhdyt ovat koristaneet Liverpoolin keskustaa jo hyvän aikaa. Viikonloppuna pääsimme seuraamaan kulkueita, markkinoita ja China Townin rakennusten seinille heijastettua valo- ja videotaideteosta.

19.-25.

Töissä meitä on jo alettu ikävöidä, sillä lähtömme lähestyy kovaa tahtia. Olemme tässä ajan kuluksi reflektoineet, millaista täällä on oikeastaan olla töissä.

Työntekijän tulee ainakin olla: omatoiminen, aktiivinen ja itsenäinen. Helposti jää istumaan ilman tekemistä, jos ei uskalla kysyä tai itse järjestä itselleen tekemistä, kuten ylimääräisiä projekteja. YPASissa myös pääsee näkemään ja kokemaan paljon kaikkea, jos omatoimisesti kyselee, minne voisi mennä. Myös ryhmissä harvemmin kukaan kertoo sinulle, minne mennä ja mitä tehdä, vaan itse pitää päätellä missä sinua tarvitaan eniten.

Koulun vaatimien suunnitelman, kehittämisprojektin ja artikkelin lisäksi olemme osallistuneet ryhmiin ja niiden suunnitteluun. Olemme suunnitelleen ja ohjanneet Suomi-teemaisen ryhmäkerran sekä Suomen HLBT -historia aiheisen keskusteluhetken. Olemme myös suunnitelleet viimeisellä ryhmäkerrallemme aarteenmetsästyksen yhdessä paikallisen opiskelijan kanssa. Olemme myös suostuneet kaikkiin ehdotettuihin pikkuaskareisiin muun työskentelyn ohella. 

Asiakastyö englanniksi on osoittautunut välillä turhauttavaksi. Tarinat Liverpoolin murteen kauhuista ovat osoittautuneet tosiksi. Rauhallisesti puhuttuna ongelmaa ei ole, mutta kukapa jaksaa meille jatkuvasti hiljalleen puhua ja selitellä päivät pitkät. Murre on nimeltään Scouse. Scouse on täynnä vain paikallisten käyttämiä termejä, lyhennelmiä, outoja äänteitä ja lausuntatapoja. Esimerkkejä alla.

Ammatillisuus kärsii välillä sanavaraston puutteista. Välillä on haastavaa löytää sopivia tapoja komentaa, pyytää tai keskustella nuorten kanssa. Änkyttäminen ja sönköttäminen ja aakkosten väärin ääntäminen karsii keskusteluja ja kohteliaisuuksia. Mutta englantia lähdettiin kehittämään, ja kehittymistä on huomattavissa!

Valtaosa nuorten kanssa vietetystä ajasta on kuitenkin, kaikista haasteista huolimatta, ollut mahtavaa. Olemme päässeet todistamaan nuorten potentiaalia, joka joissain tapauksissa on yleensä hyvin kätketty. Nuoria on kiinnostanut kuulla Suomesta ja meistä. Yhdessä olemme pelanneet jalkapalloa, sählyä ja paaaaaaaljon lautapelejä. Aina me emme ole olleet opettamassa, vaan olemme myös saaneet oppia paljon niin työntekijöiltä kuin nuorilta. Sallaa esimerkiksi opetettiin tanssin saloihin.

Tanssin lisäksi olemme myös oppineet:

-Salah -laulun sanat ulkoa

-Catch Phrase -pelin kortit ulkoa

-teen valmistuksen

-kuinka valmistaa ja syödä sipsivoileipiä

Viikonloppuna saimme myös kunniavieraita Suomesta, ja vietimmekin sen ajan seikkailemalla heidän kanssaan.

♡